tiistai 3. maaliskuuta 2015

TED Talks, Pep talks - Mobiluck goes OPE Talks!





Vuosi sitten Lontoossa meillä oli Mobiluck-tiimin kanssa puhetta, että voisimme tehdä TED Talks -tyylisiä videoesityksiä Youtubeen. 


Muuramen lukion ennakkoluuloton rehtori ryhtyi heti toimeen ja tuloksena oli "Aki Puustinen: Gamification and game theory at Muurame senior high school".


Muillakin verkoston oppilaitoksilla oli suunnitelmia videoiden tekemiseen, mutta kiireet veivät sillä erää voiton. Samalla jäimme kuitenkin miettimään, mikä olisi paras foorumi tällaisille "pep talk":eille.

Alusta lähtien ideana oli, että teemme puheet englanniksi. Mobiluckin iskutiimi oli jo esiintynyt BETTin School Leaders Summitissa Lontoon ExCeLissä ja saanut kansainvälisen tulikasteen.


Kun SITRAn Uusi koulutus -ajatushautomo lanseerasi OPE Talks -konseptin, mieleeni tuli heti Mobiluckin suunnitelmat ja Aki Puustisen tekemä video.


Sittemmin kyseinen video ilmestyi OPE Talks -palveluun ja teinpä sinne yhden itsekin. Oma OPE-puheeni on nimeltään New Education, ja se käsittelee lähinnä eheyttävää oppimista ja sitä näkökulman muutosta, joka tapahtuu, kun oppiminen sijoitetaan elämän kontekstiin.


Tein videon iPadilla Adobe Voice -appsilla, joka on mielestäni todella helppokäyttöinen ja toimiva. Liitin esitykseeni oleellisia sanoja ja lauseita sekä valmiita kuvasymboleita, joita voi kätevästi hakea sanahaulla. Myös esityksen teeman ja musiikin sai valittua muutamalla täppäyksellä. Sitten vain äänitin puheeni dioihin ja latasin jutun Youtubeen. Esityksen ilmoittaminen OPE Talksiin kävi myös käden käänteessä.



"Inspiring", "great great talk!" Puheen pitäminen englanniksi ja jakaminen maailmalle Twitterissä ja Facebookissa näköjään kannattaa. Kannustankin jokaista Suomen opetusalan ammattilaista välittämään sanomansa koko maailmalle. Niin netti vastaa kuin sinne huudetaan! :)

Ai niin, mikä on "pep talk"? Se selviää parhaiten tästä lapsipresidentin (Kid President) esimerkistä... ;)



P.S. SITRAn Uusi koulutus -foorumin ideakuulutukseen osallistui myös idea "Eheyttävä oppiminen toimintakulttuurin muutoksen katalyyttinä". Check it out! 


Kiitos mielenkiinnosta! :)


















Videopalautetta opiskelijan tekstistä



Mobiluckin Schildtin lukion Voionmaan haarakonttorin opettaja Kirsi Silonsaari antaa opiskelijoille englannin kielen kirjoitelman palautteen videon muodossa. Opiskelija palauttaa tekstin sähköisenä Showbie-kansioon ja opettaja vie tekstin iPadin  Explain Everything -sovellukseen ja antaa videopalautteen.  Palautus opiskelijan sähköpostiin. 

Saman voi tehdä myös Google Drivessa niin, että opiskelija jakaa opettajalle oman kansion, jonka opettaja siirtää omaan Driveen. Sieltä teksti siirtyy Explain Everythingiin korjattavaksi ja palautus samaa reittiä opiskelijan Drive-kansioon. 

Opettaja antaa pisteitä siitä, että paperit ovat sähköisenä aina mukana, korjaustyö vie saman ajan kuin kynällä ja paperilla, mutta palaute on nopeampaa ja  kattavampaa. Minuutin kestävän videon lataaminen vie noin minuutin. 

Voisi kuvitella, että tämä henkilökohtainen palautustapa miellyttää opiskelijoita. Positiivista palautetta on tullut mm. siitä, että videon voi katsoa milloin vaan, myös uudestaan. Opiskelijoiden mukaan videolta on helpompi hahmottaa kehitystä vaativat asiat. Opiskelijat katsoivat videot kännyköillä. 

Opettajan videopalaute 


lauantai 14. helmikuuta 2015

Matematiikka, kuvittele pyöreä koodaus!




Matematiikka on matematiikka. Näinhän se on. Mitä siitä? Yksi plus yksi on kaksi. Kyllä, kyllä. Paitsi että ei aina. Koko tietotekniikka perustuu binääriseen maailmaan. Ykkösiin ja nolliin. Ilman matematiikkaa ei olisi koneita, jotka laskevat miljoonia kertoja ihmistä nopeammin ja jotka suorittavat tuhansia käskyjä sekunnin sadasosassa.

Tietokoneet ja internet eivät olisi olemassa ilman matematiikkaa. Ei olisi myöskään koodausta. Ottaen huomioon, että koodaus on matemaattisen ajattelun tuotos, siitä ovat kiinnostuneet hyvin harvat matematiikan opettajat. Miksi näin? Eikö matematiikka tunnusta koodausta? Saako tuhlaajapoika palata kotiin? Miten on?

Pari tarinaa, ennen kuin mennään itse asiaan. Olen aina tehnyt matematiikan tehtävät kuuliaisesti peruskoulussa ja lukiossa. Silti on jäänyt sellainen kuva, että matematiikalla ei ole ollut kosketuspintaa elämääni. Jokin aika sitten olin valvomassa matematiikan YO-kirjoituksia ja selailin tehtävät läpi. Suurin osa tehtävistä oli yhtälönratkaisua ja muuta matematiikan peruskauraa. Vain muutama tehtävä oli sanallinen. Niistä mieleeni jäi etenkin boolijuoman sekoitussuhteiden laskeminen...Muitakin epäilyttäviä aiheita oli. :( Liikenneonnettomuuksien todennäköisyyden laskemisessa näin jo yritystä käyttää matematiikkaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Toinen muistikuva on matematiikan kokeista. Osaat asiat ja kaikki menee kohtuullisen hyvin. Kunnes tulee se viimeinen tehtävä. Tarvitseeko jokaisessa matematiikan kokeessa testata, onko luokassa sittenkin tuleva Einstein? Muiden oppilaiden kustannuksella? Häh? Ei ole ollut kiire takaisin koulunpenkille matematiikan luokkaan. Viimeksi näin vilauksen kyseisestä toimintaperiaatteesta oman poikani kokeessa. Hän on vasta toisella luokalla (!).

Viime aikoina matematiikka on saanut paljon työntöapua yllättäviltä tahoilta: Flipped Classroom ja Yksilöllisen oppimisen menetelmä. Käänteisessä luokkahuoneessa periaatteena on katsoa opettajan tekemä opetusvideo etukäteen kotona. Hyödyksi voi käyttää myös Khan Academyn ja Opetus-TV:n materiaaleja. Varsinaisessa tuntityöskentelyssä opettajalla on enemmän aikaa tukea tehtäviä rustaavia oppilaita. Yksilöllisen oppimisen menetelmässä taas jokainen pääsee etenemään omaa tahtiaan ja periaatteena on "mastery learning" eli eteenpäin mennään vasta kun aikaisemmat asiat hallitaan.

Minusta tuntuu, että matematiikassa on jotain oppiaineena, jonka takia kyseiset menetelmät istuvat siihen aika hyvin. Miten ne soveltuvat muihin oppiaineisiin, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa voidaan kyllä sanoa, että matematiikan rintamalla tapahtuu jotain uutta. Onko koodaus sitten matematiikalle jotain uutta myös? Siitä yritin ottaa selvää.

Täytyy myöntää, että olen humanisti, kielitieteilijä ja hieman sporttinen iPad-hullu. En siis mikään matemaatikko. Silti minusta oli hauska huomata, miten muutama hassu visuaalisen koodauksen palikka sai minut rakentelemaan ohjelmia, joilla matematiikkaa voisi havainnollistaa uudella tavalla. Ensin piirtelin erilaisia kulmia, sitten käytin toistorakenteita, kohta sainkin ajatuksen siitä, että ohjelmahan voisi piirtää minkälaisen kulmion tahansa, miten monta kertaa tahansa.

Hopscotch: eXecute 1.0

Toinen ohjelma on puhdasta yhteen- ja vähennyslaskua. Halusin ohjelman, jolla voi harjoitella taitojaan. Siinä voi valita luvut itse tai antaa koneen arpoa ne satunnaisesti. Palautetta tulee väärästä ja oikeasta vastauksesta. Näinkin yksinkertaisella tavalla voi päässälaskua pelillistää. Kaiken lisäksi tämän tekeminen oli oikeasti nopeaa, hauskaa ja helppoa!

Hopscotch: Add & Subtract 1.0

Antaako koodaus matematiikalle jotain, jota sillä ei jo olisi. Ei, mutta... Se antaa oppijalle mahdollisuuden testata käytännössä, miten asioille käy. Se on iso asia. Voit tietää kaiken matematiikasta, mutta jos et anna oppimiselle sen tarvitsemaa vapautta, se ei lennä. Näkisin mielelläni koodauksen mahdollistajana, joka antaisi jossakin lähitulevaisuudessa oppijalle sen omistajuuden tunteen, jolla matematiikka herää eloon ruususen unestaan.

P.S. Sain nuorena lahjaksi kirjan nimeltä Kuvittele pyöreä lehmä. Siinä opeteltiin matemaattista ajattelua. Sen jälkeen olen aina suhtautunut matemaatikkoihin vähintäänkin varauksella... ;)











tiistai 27. tammikuuta 2015

Kuvia ja pohdintaa: 12 X Applen seminaari


Apple Education Leadership Summit
London 2015



1. Teknologia on aina ollut osa nykypäivän opiskelijoiden maailmaa.

2. Ydintaidot olivat monessa paikassa esillä. Englannissa enimmäkseen c:llä alkavia sanoja: critical thinking, collaboration, creativity...

3. Nokkahuilulla soittamisen opettelu vie aikaa ja tulokset ovat, no, mitä ovat. Kuvassa vertailussa nokkahuilu (vihreä) ja GarageBand (keltainen). (!)

4. Kuinka pääsen saarelle? Perinteisesti ajatellen tehtävä vaikuttaisi raskaalta ja lähes mahdottomalta. Entä jos lentäisin? Luovia ratkaisuja taitaa olla lukematon määrä. Kenen pitää päästä minne? Kuka on henkilö? Mikä on saari? ... :)

5. Kirjoita koulun visio seminaarin appsiin. Sehän tehtiin! Tiivistettynä se on tässä: kuinka kahdesta saadaan kolmannen kautta yksi... ;)

6. Vähemmän on enemmän, ja jos lisäät jotakin, niin heitä jotain pois! Luovuus tarvitsee tilaa ja aikaa... :)



7. Mindset on käsitteenä tuttu (fixed / growth). Tässä se yhdistettiin mahdollisuuksien näkemiseen. Ei suhtauduta asioihin "Kyllä, mutta...", vaan "Miksipä ei?" tai "Entäpä jos?"...

8. Asenteen ja energiatason perusteella tehty jako eri rooleihin. Valitse roolisi ja tiedosta myös ne muut... ;)

9. Vasta-alkajan mieli on zen-perinteestä otettu käsite: "in the beginner's mind there are many possibilities, in the expert's mind there are few" (/ Shunryu Suzuki). Kun ennakko-odotukset on lukittu, on vähän tilaa nähdä uusia mahdollisuuksia...

10. 'Ignorance' sanalla on negatiivinen konnotaatio, mutta tässä ymmärrän sen hyveenä. "Teach yourself ignorance" voisi tarkoittaa vaikka sitä, että esittää tyhmää, jotta toinen voisi selittää mistä on kyse. Parhaassa tapauksessa kuuntelijalle selviää esittämisen tarpeettomuus... ;)

11. Uudet "oletusarvot" oppimiselle: kun oppilaalla on kännykkä taskussaan, hän pääsee käsiksi koko ihmiskunnan tietovarantoon. Tämän kun muistaisi! :)

12. Odotukset pitää olla naurettavan korkealla! Vasta silloin alkaa tapahtua, resonoida... :) Jännä tarina pojasta, joka kaatui kentällä. Lääkäri: "Hän on täysin kunnossa, mutta ei tiedä kuka hän on..." Valmentaja: "Well, tell him he's Pelé and send him back to the field!" ... ;)


Lopuksi:

Kiitos matkaseurasta ja antoisista keskusteluista. Parasta Lontoon matkassa oli yhteishenki ja välitön & vilpitön jakaminen. Kohti uusia mahdollisuuksia! :)



maanantai 26. tammikuuta 2015

Mooc, Google ja United Classroom

Google oli taas näkyvästi esillä Bett2015-messuilla ja totuttuun tapaan istuin siellä ahkerasti kuuntelemassa 20 minuutin esityksiä eri teemoista. Eräs kiinnostavimmista oli Googlen eri palvelujen hyödyntäminen MOOC-sessioiden pitämisessä brittiläisessä United Classroom yläkouluverkostossa, jossa oli kuutisenkymmentä koulua.



Koska kyseessä oli yläkouluverkosto, oli Moocin järjestämistä mietitty tarkkaan, erityisesti oletetun ison keskeyttämisprosentin vuoksi.



Verkoston mielestä parannettu Mooc toimi koulussa seuraavilla periaatteilla. Kurssin aloituksessa oli aina tapaaminen kasvokkain koko ryhmän kanssa, Google Hangoutilla pidettiin viikoittain live-sessioita, mikä vahvisti heidän mukaansa osallistumisaktiivisuutta. Lisäksi tehtiin Driven työkalujen avulla tehtäviä ja erityisesti hyödynnettiin reaaliaikaisesti Driven chattia. Kokemukset tästä olivat heidän mukaansa erityisen hyviä. Kotitehtävät jaettiin Google Classroomin avulla. Jokaisen Mooc-sessio myös tallennettiin. Paikalla olleet opiskelijat kertoivat, että heidän mielestään kurssi sopii hyvin erityisesti luonnontieteellisiin aiheisiin. He myös korostivat, että perinteinen kasvokkain opetus on heille tärkeää. Tämä Mooc mahdollisti sen, että kyseinen kurssi saatiin pidettyä, kun osallistujia tuli monesta koulusta. 








Mobiluck Bett2015-messuilla

Mobiluckin iskuryhmä osallistui Bett2015-messuille. Tässä ensimmäisen kokemukset videon muodossa. Elimäen Tommi Viljakainen ja Muuramen Aki Puustinen julkaisivat ensimmäiset fiilisvideot messuista. 


Tommi Viljakainen


 


 Aki Puustinen

tiistai 13. tammikuuta 2015

Pelillisyyden jäljillä: Credly - Kerro se badgella!


Video: Credly - Kerro se badgella!

Oppimisen pelillistäminen (gamification) on nyt kovasti pinnalla. Suosittujen pelien, kuten Angry Birds ja Candy Crush Saga, elementtejä otetaan käyttöön varsinaisen pelimaailman ulkopuolella ja toivotaan uuden oppimisen olevan yhtä koukuttavaa.



Kirjassaan New Culture of Learning John Seely-Brown kuvaa MMOG (Massively Multiplayer Online Game) -pelaajia, jotka hankkivat tietonsa vertaisryhmistä (communities of interest) ja toimivat koordinoidusti yhteisen päämäärän hyväksi. Uusi oppiminen on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua.


Jakaminen kuuluu asiaan: surffaritkin oppivat uudet liikkeet Youtube-videoiden kautta muutamassa minuutissa maapallon toisella laidalla. Tekniikka mahdollistaa uuden oppimisen. Oppimisen halu on aina olemassa, kun tehdään mielekkäitä asioita...


Mielestäni elämästä ei tarvitse tehdä peliä, mutta peleistä (tai ehkä pikemminkin pelien tekemisestä ja siitä, miten niitä pelataan) voi oppia uusia toimintatapoja. Tarkkana pitää olla pelien sisältöjen ja ikärajojen suhteen, mutta jotenkin kuvaavaa on, että jo alakoululaisten lukutaitoa kehittää huimaa vauhtia mm. Minecraft- ja Clash of Clans -pelit ja niiden opaskirjat (!).


Miten koulu pääsisi osalliseksi vastaavasta innostuksesta / kiinnostuksesta. Jostain luin, että koulu on jo pitkään ollut peli. Ainoa ongelma siinä on, että kukaan ei ole sitä suunnitellut. Tästä syystä sen pelilogiikassa tulee eteen yllättäviä umpikujia, ja juoni tuntuu välillä aika kafkamaiselta...


Yksi peleistä lainattu keino on badgejen jakaminen. Kyse on jonkinlaisista arvo- tai kunniamerkeistä, joita myönnetään tiettyjen taitojen ja/tai tietojen suorittamisesta (yleensä) ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella. Badgen saatuaan henkilö voi jatkaa kehittymistään ja päästä aikanaan seuraavalle tasolle, levelille. Oleellista badgeissa on, että niitä "mainostetaan" esim. sosiaalisessa mediassa. Tästä on tuplahyöty. Se kohottaa badgen saaneen henkilön arvoa ja muut "pelaajat" tulevat tietoisiksi hänen kyvyistään. Yksittäisen henkilön taitotaso on kehittynyt, mutta niin on samalla yhteisön taitotasovaranto.


Vanha koulukunta vannoo erillisyyden paradigman nimeen: MORE for you is LESS for me, ja: LESS for you is MORE for me. Uskon, että uusi sukupolvi on jo sisäistänyt toisenlaiset arvot, joiden mukaan: MORE for you is MORE for me, ja: LESS for you is LESS for me. Ennen vallalla olivat pelko ja kilpailu. Nykyään "tykätään" ja jaetaan enemmän kuin koskaan. :)


Systeemiajattelun mukaan muutos yhdessä tekijässä ei voi olla vaikuttamatta koko järjestelmään. Rajoja ei ole. Erillisyys on harhaa, ja paras tapa muuttaa maailmaa on muuttaa itseään.


En tiedä miten badget muuttavat oppimista, mutta sen arvaan, että ne muuttavat, koko systeemissä. Lähde siis rohkeasti jakamaan näitä osaamisen tunnustuksia niille jotka sen ansaitsevat. Se ei ole sinulta pois. Päinvastoin: se joka antaa, saa. Hyvä kiertää eikä vähene jaettaessa. Se joka saa, myös antaa. Loppujen lopuksi kyse on rohkeudesta luottaa siihen isoon R-kirjaimeen... :)


Ai niin, antavatko opettajat oppilaille badgeja vai oppilaat opettajille? Voihan näillä aloittaa, mutta ehkä olisi parasta päästä vertikaalisista suhteista kohti horisontaalisuutta: oppilaat antavat tunnustuksia vertaisilleen ja opettajat kreditoivat toisiaan. Suhteellinen tasa-arvo alkaa hahmottua...


Ohessa video badgen tekemisestä Credly-ohjelmalla. Siitä on olemassa myös iPhone-versio, joka toimii iPadissa. Itse tehdyn badgen suunnitteluun ja toteutukseen menee aikaa muutamia minuutteja. Ei kun tuumasta toimeen! :)

Video: Credly - Kerro se badgella!




Tässä vielä John Seely-Brownin ajatuksia uudesta oppimisesta:


Innovation Expert John Seely-Brown on New Ways of Learning in a Rapidly Changing World