keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Taiwan tiimin Reissaaja -lehti Issuu versiona.

Muuramen lukion yrittäjyystiimi (Taiwan -ryhmä) toteutti Reissaaja -lehden, jolla kustannetaan lokakuun Taipein matkaa. Lehden jutut, kuvaus, taitto, mainosten myynti ja markkinointi sekä Issuu nettilehti ovat opiskelijoiden käsialaa. Ni hao ja hyvää kesälomaa !

http://issuu.com/yrittajyysryhma/docs/reissaaja_nettilehti

Labdisc Physio ja etäisyyden mittaus

Labdisc Physio ja etäisyyden mittaus


Labdisc Physio on pienen soppakulhon kokoinen laite, jolla voi tehdä erilaisia fysikaalisia mittauksia. Laite soveltuu hyvin peruskoulun ja lukion luonnontieteellisten opintojen apuvälineeksi. Laitteen ehdottomia etuja ovat helppokäyttöisyys ja edullisuus suhteessa anturien lukumäärään. Laitteen saa helposti kytkettyä erilaisiin päätelaitteisiin (kuten iPad) bluetooth-linkin avulla. Päätelaitteita varten löytyy GlobiLab sovellus, jolla voidaan etäkäyttää mittausvälinettä ja analysoida siitä saatua dataa. GlobiLab on käytettävyydeltään erinomaista luokkaa ja siihen kannattaa tutustua, vaikkei itse mittalaitetta omistaisikaan. Suurena plussana sovelluksen mukana tulee hyvät ohjeet ja iso määrä esimerkkidemonstraatioita opiskelua ja oppilastöitä varten.

Labdisc Physio on suunniteltu ensisijaisesti fysiikan opiskelua ja demonstraatioita varten. Samaan tuoteperheeseen kuuluu useita mittareita, joista kukin on suunniteltu omalle kohderyhmälleen: kemian tai biologian opiskelijoille, alakoululaisille ja niin edelleen. Käyttökohteen soveltuvuus määräytyy viimekädessä laitteen anturivalikoiman perusteella. Labdisc Physiossa antureita on kahdeksan kappaletta: voltti- ja ampeerimittarit, kaasunpaine- ja lämpötilamittarit, valoisuus- ja äänenvoimakkuusmittarit, kolmiakselinen kiihtyvyysmittari, sekä etäisyysmittari. Lisäksi laitteesta löytyy kaksi usb-porttia, joihin voi kytkeä erilaisia erikseen hankittavia mittalaitteita.

Voltti- ja ampeerimittari toimivat kokemukseni perusteella opetuskäytössä moitteettomasti. Sama pätee valoisuus- ja  lämpötilamittareille. Äänenvoimakkuutta ja painetta mittaavia antureita en ole vielä päässyt järkevällä tavalla testaamaan. Kiihtyvyysmittari on todella herkkä. Sillä tekemäni kokeet ovat enemmän tai vähemmän menneet pieleen. Anturin käyttö vaatii selvästi harjaantumista. Viimeisen anturin, eli etäisyysmittarin päätin ottaa tarkempaan tarkasteluun. Paperilla se lupaa paljon ja esimerkkidemonstraatioiden perusteella ajattelin, että anturiahan voi käyttää vaikka mihinkä. Esimerksi youtubesta löytyvä FreeFall Experiment lupaili paljon mittarin tarkkuudesta ja helppokäyttöisyydestä. Itse en kuitenkaan onnistunut toistamaan koetta. Kokeilin sitä peräti kahdella eri mittarilla, kun ajattelin toisen anturin olevan epäkunnossa. Tulos oli kuitenkin sama.

Suoritin kaiken kaikkiaan kymmeniä kokeita Labdisc Physion etäisyysmittarilla. Havaintojeni perusteella mittarin toimivuudesta voisi antaa korkeintaan tyydyttävän arvosanan. Mittari vaati todella vakioidut olosuhteet toimiakseen hyvin. Pyrin kokeissani systemaattisesti sulkemaan pois mahdollisia ongelmanaiheuttajia, kuten mittarin ja sovelluksen väärät asetukset, mitattavan kohteen muoto ja pintamateriaali, ympäristön akustiset ominaisuudet, jne. Vaikka suosittelen yleisellä tasolla Labdisc-laitteita oppilaitoskäyttöön, joidenkin anturien käyttökelpoisuuteen suhtaudun kriittisesti. Etäisyysmittari kuuluu näiden antureiden joukko. Oheisessa videossa esittelen opiskelijoiden kanssa etäisyysmittarin toimivuutta arkipäiväisissä olosuhteissa.

tiistai 13. toukokuuta 2014

12.5-13.5 vierailu Tanskan 1:1 - kouluihin

Kolmen tunnin unien jälkeen on aivan oikea aika muistella kuvapostauksella viimeisen parin päivän tiivistä mutta sitäkin antoisampaa reissua Tanskaan. Applen ja IlonaIT:n järjestämällä matkalla 37 hengen ryhmä eri puolilta Suomea tutustui tanskalaisiin 1:1 -kouluihin. Ensimmäisenä kohteena oli hulppeisiin tiloihin rakennettu aikuisoppilaitos VUC.  Rakennus oli monessa tasossa oleva oppimisen majakka. Oppituntien aika siirryttiin eri kerroksessa oleviin tiloihin aina kyseisen tarpeen mukaan, esimerkkinä alla oleva rauhallinen dialogitila.







Toisena vierailukohteena oli Odderin kunnan peruskoulu. Koko kunnan koulutoimi sekä kunnan virkamiehet olivat iPadien 1:1 -toteutuksessa mukana. Tärkein viesti itselleni oli alla olevan dian viesti The learner as producer




Viimeisenä matkakohteena oli Orestal Gymnasium Kööpenhaminassa. Ulkoisesta talo oli hyvin samanlainen kuin VUC. Iso, avara, tilat eri kerroksissa. Koulussa aloitettin digitalisoituminen jo 2005. Nyt vuosi vuodelta on edetty hieman uusin askelin. Suurimmalla osalla opiskelijoista on sekä kannettavat että iPadit ja käyttävät sitten niitä oman valintansa mukaan. Vaikka pääosa laitteista on iOS-käyttöjärjestelmää, on osalla myös Windows ja Android-laitteita eli kyseessä on BYOD-toteutus. Tosin koulu on ostanut opiskelijoille iPadit. Oppimisalustana BYOD-mallissa toimii Googlen palvelut eli opiskelijat hyödyntävät mm Google Driven mahdollisuuksia. Koulussa on myös oma it-tuki. Mahtava reissu, herätti paljon ajatuksia mm. oman kaupungin Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukioiden BYOD-mallin toteuttamismahdollisuuksista.












torstai 24. huhtikuuta 2014

Spreaker DJ - radio-ohjelma

Tiimilukion Kaattiskurssi toteutetaan kolmen kurssin yhteistyönä (äi7, bi3, ge3) Vierailemme mm. Loviisan ydinvoimalassa, mittaamme vesien pitoisuuksia, käymme kaatopaikalla. Äi7-kurssi on puheviestinnän kurssi, joten opiskelijat tekevät erilaisia esityksiä, joiden sisältöinä on maantieteen ja biologian sisällöt. 

Tänään tehtiin vartissa radio-ohjelma Spreaker Dj - sovelluksella. 



perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kokemuksia terveystiedon sähköisestä oppikirjasta

Viime keväänä oli mahdollisuus tutustua muutaman eri kustantajan sähköiseen oppikirjaan ja rehtorin kannustamana päätimme ottaa käyttöön sähköisen oppikirjan terveystiedon 1. kurssilla. Kirjaksi valikoitui E-Opin Vita1, joka toimii peda.net alustalla. Itselle peda.net ei ollut kovinkaan tuttu ympäristö, joten aluksi vaihto tavallisesta kirjasta sähköiseen tuntui hieman työläältä, koska tutustumista ja testailua joutui väkisinkin tekemään. Sivujen käyttöä ja tuntien suunnittelua helpotti se, että oman profiilin lisäksi loin vielä harjoitusprofiilin, jolla pystyin kokeilemaan, miltä sivut näyttävät opiskelijoille ja kaikki toimii niin kuin olin ajatellut.
Ennen kurssia mietityttänyt tietokoneiden / iPadien riittävyys osoittautui turhaksi, koska suurimmalla osalla opiskelijoista oli käytössä oma laite. Loput saivat koulun iPadit lainaan kurssin ajaksi. Ensimmäisen tunnin aikana saatiin kaikille luotua profiilit peda.netiin, mikä mahdollisti kirjojen hankinnan ja vuorovaikutteisen opiskelun. Yksi peda.netin parhaista ominaisuuksista oli se, että opiskelijoiden tekemät tehtävät näkyivät suoraan opettajalle, josta niitä oli helppo tarkastella ja kommentoida. Varsinaisen kirjan lisäksi E-Opin kirjaan kuului kurssipohja, jota opettajan oli mahdollista muokata mielensä mukaan. Se piti käytännössä sisällään samat tehtävät kuin kirjakin, mutta siihen pystyi helposti lisäämään esimerkiksi tehtäviä tai jakamaan opiskelijoille lisämateriaalia.
Keräsin kurssin lopuksi opiskelijoiden kommentteja sähköisen oppikirjan käytöstä . Seuraavassa muutamia poimintoja niistä:

”Tehtävät sai tallennetttua helposti mutta jos netti ei toimikaan tehtäviä ei saa palautettua”
”E-opin tarjoama elinikäinen käyttöoikeus kirjaan oli hyvä juttu”
”peda.netissä vaikea selailla kirjaa ja etsiä tietoa”
”pomppiminen kahden eri ikkunan välillä tehtäviä tehdessä rasittavaa”
”halpa kirja muihin verrattuna”
”tehtävien palauttaminen helppoa mutta niiden myöhempi tarkastelu hankalaa”
”alleviivaus ominaisuus puuttuu”
”kokonaisuuksien hahmottaminen vaikeaa”
”ei sanastoa tai hakumahdollisuutta”

24 opiskelijasta  14 olisi mieluiten käyttänyt painettua kirjaa.  Omasta näkökulmasta uusi kirja vaati enemmän valmistelua mutta se oli mielenkiintoista ja jatkossa on helpompaa kun on kerran käynyt kurssin läpi. Kirjan sisällöt olivat mielestäni hyviä ja e-kirja oli mahdollistanut myös videoiden ja linkkien jakamisen suoraan kirjan kautta, mikä on tietysti hyvä juttu. Joiltakin osin peda.net-ympäristö on kuitenkin vielä kankea ja hankala käyttää. Navigointi kirjan sisällä, alleviivauksen mahdollistaminen ja hakutoiminto ovat varmasti asioita, joita voisi vielä kehittää. Toivotaan, että kirjojen tekijät jaksavat panostaa vielä käytettävyyden parantamiseen.

Antti Kaappola, lehtori, Kauhavan lukio

maanantai 17. helmikuuta 2014

Lisätty todellisuus, nyt ja huomenna

Lisätty todellisuus on kova juttu, mutta saamme vielä odottaa sen tositulemista. Tällä hetkellä varsinainen hyöty saadaan irti hyvin spesifeistä räätälöidyistä ratkaisuista, joissa hyöty on ilmeinen, mutta kustannukset korkeita. Esimerkkinä tästä on vaikkapa taistelulentäjän HUD-näyttö. Tavalliselle kuluttajalle, lukio-opiskelijalle, tai opettajalla lisätyn todennäköisyyden hyöty on vielä kyseenalaista. Tämä väittämä perustuu seuraaviin havaintoihin:

  1. Kuluttajan kokevat AR-sovellusten tuottaman lisäarvon vähäiseksi,
  2. kuluttajalaitteiden tekniset ominaisuudet eivät ole riittäviä,
  3. AR-heräteisiin liittyvä teknologia on vasta lasten kengissä.


Mikään suosituimmista SoMe-palveluista tai sovelluksista ei tarjoa AR-lisäkkeitä. Esimerkiksi Facebook tai Google eivät tarjoa käyttäjilleen AR-kokemuksia. Google kehittelee lasejaan, mutta ne tuskin löytävät suurta yleisöä tänä vuonna. AR on pimennossa ja syystä. Globaalit softa-jätitkään eivät usko siihen - eivät vielä. Mukana leikissä on nyrkkipajamaisia pieniä putiikkeja. Odotamme hetkeä, kun iso tekijä päättää ostaa Layarin, Wikituden tai IndoorsAtlasin. Jälkimmäisintä näistä kannattaa pitää silmällä. Kyseessä on erinomainen innovaatio, jossa on mukana suomalaisia tekniikan huippuosaajia. AR pitää saada käyttäjien taskuille ja silmille, sen pitää olla jotain korvaamatonta. Potentiaalia on paljon, mutta myös ongelmia on paljon. Katsotaan mistä saadaan ensimmäinen suuri AR:n jakelukanava.

Laitevalmistajat eivät ota lisättyä todellisuutta vakavissaan. Laitteissa ei ole komponentteja, jotka tukisivat esimerkiksi nopeaa hahmontunnistusta. Laitteet ovat lisäksi ergonomisesti kömpelöitä. Ei kukaan halua käsi suorana kännykkää roikuttaen tarkkailla maailmaa. Teknologia on tulossa vaatteisiimme ja jopa ihollemmekin, mutta ei vielä. Tarvitsemme laitteita, jotka eivät häiritse meitä; laitteita, jotka eivät vaadi meiltä mitään huomiota. On kiva kokeilla QR-lukua iPad-laitteella, mutta ei sitä kukaan oikeasti käytä. Laitteet pienenevät ja nopeutuvat. On vain ajan kysymys kun tuotesuunnittelijat löytävät toimivan ergonomisen ratkaisun. Mutta toistaiseksi meillä ei ole kuin käsilaitteita, jotka vaativat liikaa huomiotamme pysyäksemme oikeassa todellisuudessa. Puhumattakaan siitä, että siihen vielä lisättäisiin mitään.

IndoorAtlas tarjoaa AR-kentälle uuden merkittävät työkalun: tarkan sijainnin sisätiloissa. Heidän innovaationsa on kopioitu luontoäidiltä. Tutkijat ovat vuosisatoja hämmästelleet joidenkin eläinlajien käsittämätöntä kykyä suunnistaa tarkasti. Taito lienee edelleen osittain mysteeri, mutta paljon ymmärrystä on kertynyt. IndoorAtlas hyödyntää eläinten tavoin ihmissilmälle näkymättömiä magneettikenttiä. Magneettikentät muodostavat näkymättömän tarkan kartan ympärillämme. Mobiililaitteiden avulla tuo maailma on meidän saavutettavissamme. Haasteena on kuitenkin magneettisen kartan muodostaminen. IndoorAtlas on alkanut keräämään suunnatonta magneettisen datan tietopankkia. Kuka tahansa voi sopivalla kämmenlaitteella kartoittaa lähiympäristönsä. Voimme vaikka ladata koulumme magneettisen kartan tietokantaan. Tämän jälkeen mobiililaitteemme tietävät metrin tarkkuudella sijaintimme sisätiloissa. Vau! Miettikää mitä mahdollisuuksia tämä tarjoaa! Kun tarkka paikkamme on tiedossa, voimme rikastaa todellisuutta mielin määrin. Saamme päättää miltä koulumme näyttää, liittää videoita ja infoa koulun seiniin, rakentaa virtuaalisia esineitä koulun sisälle, kunhan meillä on sopivat AR-lasit silmillämme!

IndoorAtlasin potentiaali on mieletön. Sen mahdollistaa heräte, joka perustuu tarkkaan sijaintiin. Voimmeko sen avulla paikallistaa myös toisemme metrin tarkkuudella? Voisimmeko muokata myös liikkuvaa maailmaa sen avulla? Kun saavut paikalle, näkisinkö google-lasieni avulla myös uusimmat twitter-päivityksesi leijumassa olallasi? Ehkä, mutta magneettikenttiin perustuva paikannus ei ole välttämättä siihen paras työkalu. Tekniikan kehittyessä on varmasti käytössämme muitakin AR-herätteitä. Miten olisi esimerkiksi pienet sähköiset tai magneettiset lähettimet älyvaatteissa? Kännykkä toki sopisi kanssa - yhdeksi tunnistuspisteeksi. Kun saavut paikalle pystyn rekisteröimään sijaintisi lisäksi tarkan asentosi. Tämä mahdollistaisi koko vaatetuksesi virtuaalisen räätälöinnin. Tai entäpä jos kehoosi olisi ihon alle sijoitettu muutamia kohdennuspisteitä, kasvoihin luonnollisesti enemmän? Voisinko, voisimmeko virtualisoida koko kehomme näyttämään mieleiseltämme,  ... hmm, tai toki kaverikin voisi päättää mitä grafiikkaa kohdallasi käyttäisi.


Lisätty todellisuus muuttaa kaiken. Emme tiedä miten ja milloin, mutta teknologisesti kaikki alkaa olemaan valmista. Muutokseen tarvitaan isoja pelureita, mobiililaitteiden kehittelyä ja muutaman hittituotteen. Ken tietää, mitä siitä seuraa? Mutta sen tiedämme, että muutos on iso ja se tulee myös kouluihin! Pidetään AR-silmämme auki!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

TED Mobiluck Gamification and game theory in school culture


TED Mobiluck video series. One goal in Mobiluck project is to implement gamification and game theory in school system and culture. Here is our model.